Rocal johdatti nuoren seuralaisensa ihmisten joukosta salin reunalle ja tähyili katseellaan Traumia.
        "Oletko varma, että hän suostuu tapaamaan minut?" Rihanna kysyi, ja Rocal nauroi. "Hän pelkää sinua yhtä paljon kuin sinä häntä", hän vastasi, "Hän ei malta odottaa tapaamistasi..." Tohtori äkkäsi miehen salin toiselta reunalta ja lähti kävelemään sinne. 
         Traum istui pienessä, ehkä juuri ja juuri kolmen hengen pöydässä, salin perällä ja katseli ympärilleen. Hän pisti liiankin tarkoin merkille muiden ihmisten liikkeitä, epäili ja kehitteli mielessään jo ties minkälaisia teorioita pelkästään muiden elekielen ja ulkonäön perusteella. Hän vilkuili kelloaan vähän väliä ja alkoi huomattavasti hermostua. Hän olisi ollut mieluummin missä tahansa muualla...
"Ja siltä sinä näytätkin", Rocal totesi hänen selkänsä takaa ja sai miehen huomion itseensä, "Anteeksi, että olemme myöhässä."
         Traum nousi oitis tuolistaan ja väläytti heille hymyn, "Ei se mitään, minä olen viihtynyt aivan hyvin tässä yksin ajatusteni parissa", hän katsoi ensin Rocalia ja käänsi sitten hitaasti tarkan, läpitunkevan katseensa tyttöön tämän vierellä. Rihanna vastasi katseeseen tyynellä ilmeellä ja hymyili kohteliaasti, "Hauska tavata, herra Traum." Rocal otti Rihannan käden käteensä ja hymyili tälle rauhoittavasti.
"Ilo on minun puolellani", Traum vastasi kohteliaasti ja viittasi pöytään ja vapaisiin tuoleihin, "Istukaa toki alas, emme kai me tähän jää ihmettelemään elämää ja toisiamme." Rocal johdatti Rihanna istumaan tyhjälle tuolille ja istuutui sitten omaansa katsoen Traumia kiinteästi.

"Roc on kertonut teistä paljon", Rihanna sanoi, "Olen odottanut tapaamistanne kauan."
"Ainahan ihmisistä voi kertoa ja puhua vaikka mitä, mutta vain tapaaminen antaa oikean kuvan", Traum puhui hienosti, pehmeällä, hieman salakavalalla äänellä katsoen Rihannaa suoraan silmiin, "Mutta voin sanoa, että olen itsekin odottanut tapaavani Teidät, ja ihmettelen suuresti, ettei Rocal ole meitä aikaisemmin esitellyt."
          Rocal pyöräytti silmiään, muttei kommentoinut asiaa enempää. Rihanna sen sijaan naurahti iloisesti, "Ehkä syynä on se, että olette molemmat kiireisiä miehiä. Käsittääkseni on miltei sula mahdottomuus päästä puhumaan kanssanne."
"Myönnettävä on, että elämäni on yllättävän vilkasta", Traum vastasi, "Aika on nykyään niin kallista." Hän oli heti pannut merkille kaikki hänen mielestään hyvät ja huonot puolet tytössä, ja suurin osa näistä yksityiskohdista huusi kihlaukselle täyttä kurkkua "vastustan".
          "Hienoa. Tämä menee paremmin kuin oletin", Rocal totesi ja kaatoi itselleen vettä. Rihanna naurahti jälleen, "Huolehdit suotta. Mehän vain tutustumme." Traum hymyili lempeästi, eksyi sitten katseensa kanssa jonnekin väkijoukkoon ja näytti hetkeksi vajoavan täysin omiin ajatuksiinsa. Hän etsi piipun taskustaan ja pisti sen suuhunsa silkasta tottumuksesta - sen pureskeleminen helpotti ajatustyötä.

Hetken hiljaisuuden jälkeen etsivä palasi maan pinnalle ja hymyili hieman, "Miten olisi viini? Täällä on kuulemma erittäin hyvää viiniä, eikä vain 'kuulemma' vaan täällä tosiaan on erinomaista punaviiniä." Kyllähän sen jo ilmastakin saattoi haistaa...
            "Sopii minulle", Rihanna sanoi suopeasti ja vilkaisi kysyvästi Rocalia, joka tyytyi pudistamaan päätään. Hän ei juonut tämän kaltaisissa tilaisuuksissa muuta kuin vettä, eikä hän aikonut rikkoa kaavaansa. Punaviini ei muutenkaan kuulunut hänen juomiinsa.
            Traum viittasi tarjoilijan paikalle, sai kaksi viinilasia ja ojensi toisen Rihannalle, "Olkaa hyvä." Nainen otti lasin ja kiitti kohteliaasti. Hän maistoi viiniä hieman ja joutui myöntämään sen olevan hyvää. "Minähän sanoin", Traum sanoi virnistäen, haisteli ja maisteli sitten omaa viiniään. Oikein erinomaista.
      "Ja on luonnollisesti minun syyni, että edes epäilin viinin laatua, kun olitte sitä kehunut", Rihanna sanoi pahoittelevaan sävyyn.
      "Mitäpä tuosta. Ihmiset ovat epäileväisiä. Ja tämähän on puhdas makuasia", Traum nautti suuresti siitä huomiosta, jota nyt Rihannan osalta sai.
"Tietenkin", nainen vastasi, "Esimerkiksi Rocal olisi haukkunut tämän viinin perin pohjaisesti." Puhuessaan hän vilkaisi Rocalia, joka hymyili epävarmasti. Traumkin katsoi Rocalia pienen hymyn kera, "Rocalia on vaikea miellyttää. Hän on niin kriittinen."

devinatART (LINK)

devinatART (LINK)

deviantART (LINK)

Kolmas kerta toden sanoon!
Kävimme eilen Willyn kanssa katsomassa Holmesin kolmannen kerran ja voin sanoa, että se leffa vaan paranee hetki hetkeltä - tai sitten ei, ja me olimme vain hysteerisiä. Jokatapauksessa, se oli mielestäni ehkä paras kerta, kun olemme sitä käyneet katsomassa. En ihan tiedä miksi - ehkä sen korpin takia, jonka kuuluisi saada Oscar sivuroolista IB:n Landan sijasta. Tai sitten se johtuu puhtaasti siitä, että olemme nyt päässeet aika hyvin tuohon kirjoittamis projektiin ja juoneen kiinni, joten meitä viihdytti suuresti nähdä Traum ja Rocal jälleen kerran valkokankaalla - ja Traumista lähtee kivoja ääniä, varsinkin kun joku nostaa sen kauluksesta ilmaan, tai kun hän haukottelee. <3 Minä nauroin - liikaa. "Relax, I'm a doctor..."

Koska eilen oli Willyn syntymäpäivät (olen sanonut tämän jo kymmenen kertaa, mutta hyvää synttäriä vielä kerran, dear friend!), olimme RAXissa syömässä. Se ruuan kannalta aika tyhjä reissu, koska minä en syönyt kuin äärimmäisen vähän. Luonnottoman vähän verrattuna siihen, mitä normaalisti RAXissa voi syödä - "syö ja juo niin paljon kuin haluat".

Meillä oli kuitenkin siellä erittäin hauskaa, kuten aina, ja minä toivon edelleen, että olisin sen samaisen pöydän ääressä juttelemassa hänen kanssaan. En ole pitkään aikaan päässyt niin sisälle rooliini kuin eilen ja se on suuri ihme. Ja yleensäkin Willyn kanssa emme niin usein ota tosissamme roolipelausta, me vain kirjoitamme, mutta eilen kaikki oli aivan loistavaa.

Ja se mies meidän takana olevassa pöydässä... Voi Luoja, oli taas niin hyvä juttu. Multa meinas tulla limsat nenästä, kun näin sen ekan kerran! Parasta oli tietenkin, kun alettiin tarkkailla sitä. Se tuntui niin todelta, se oli niin hienoa! Varsinkin se, kun haimme yhtäaikaa juotavaa ja puhuimme siellä pikaisen analyysi- keskustelun. "Sillä on mustelma rystysissä." "Aika hyvin huomioitu."

Olimme jopa vaatetukseltamme kuin Rocal ja Traum - minä ehkä hieman enemmän omassa roolissani, koska olen omaksunut ylleni nyt valkoisen kauluspaidan, solmioksi huivin, henkselit ja no perus farkut, mutta ne sopivat silti kuvaan. Ja hiukseni ovat pystyssä. Olen taiteellisesti aivan täydellinen ja tunnen oloni omaksi itsekseni taas vaihteeksi. On varma olo, ja rakastan noita vaatteitani. <3

Anyway, tarkkailu jatkuu. Mies on selvästi ulkomaalainen, sillä suomalainen ei söisi tuollaista annosta RAXissa. Ei missään nimessä. Nämä olivat tosielämän faktoja. Sitten tarinafaktoihin: hänen ei ollut missään nimessä tarkoitus nähdä meitä tässä ravintolassa, se oli puhdas sattuma ja erittäin huono tuuri hänelle. Eikä hän voi noin vain poistuakaan paikalta, koska se herättäisi heti epäilyjä. Sen sijaan hän syö päivällistä kuin kuka tahansa muukin, pitkään ja hartaasti, yksin nurkkapöydässä. Hän pitää silmällä meitä ja me häntä. Ja hän poistuu paikalta kaksikymmentä minuuttia ennen meitä.

Minä olin NIIN roolissani eilen, että en vieläkään oikeastaan ole päässyt siitä eroon. Niiskutan vähän väliä sillä TraumHolmes- tavalla, ja se alkaa pikkuhiljaa häiritä minua. Olen myös äärimmäisen uninen, mutta silti kaikki aistinit ovat terävimmässä kunnossa - sekin on hämmentävää.
EILEN minä olin aivan TOTAALISESTI Traum. Vai mitä, Willy? Enkö ollutkin? Se oli aivan uskomatonta! Jos ei lasketa niitä kertoja, kun repesimme molemmat. Mutta se johtui vain niistä flirttailevista ruokapaloista - kuten sipseistä ja sipulirenkaista. Ja siitä, että meitä huvitti koko juttu.

Puhuimme pitkän, omituisen keskustelun Rihannan ja Rocalin suhteesta - tai siis Traum ja Rocal puhuivat siitä. Minä eläydyin rooliini niin hyvin, etten pystynyt edes ajattelemaan mitään muuta kuin tätä heidän omituista suhdettaan ja päättelin kaikenlaista siitä, miksi Rihanna nyt on lähtenyt yllättäen Ranskaan jne. Mietin myös kuumeisesti koko juttua - siis juuri tätä pahisten ja hyvien taistelua...

Ja nyt olen Salossa Liisan luona, enkä voisi olla iloisempi. Olen niin iloinen nähdessäni hänet ja kaikki on hyvin ja minulla on turvallinen olo. . . Mutta minulla on koti-ikävä ja helvetinmoinen onkin. . .

- MiRu

Ensimmäinen viulunkieli. Katki.

Suljen hetkeksi silmäni juuri ennen kuin juna saapuu asemalle. Lumi pöllyää kevyesti kylmän tuulen mukana kasvoilleni. Avaan silmäni ja astun junaan.

Toinen viulunkieli. Katki.

Ihmisiä. Liikaa ihmisiä, liian lähellä. Aivan kuin ne tulisivat tahallaan kiinni minuun - hönkivät niskaan, osuvat vaatteillaan minun vaatteisiini. Musiikkia, musiikkia, musiikkia!

Kolmas viulunkieli... Katki.

Hän ei yrittänyt varastaa laukkuasi. Se oli vahinko. Hän vain nojasi sitä vasten. Puristan laukun hihnaa kädessäni ja vahdin koko ajan naisen käsiä. Älä - koske - siihen - enää!

Neljäs viulunkieli.

Ovi avautuu, hyppään ulkoilmaan ja kävelen niin ripeästi asemalta pois kuin mahdollista. Musiikkia...

En tiedä miksi, mutta tämä kuva ei nyt suostu latautumaan vuodatukseen, joten. . . ---> (LINK) Katso tuolta, Willy.

deviantART : [LINK)